Elämää tuoksuviidakossa

Viimeisten vuosien aikana olen saanut uuden seuralaisen, hajusteyliherkkyyden. Mikä tähän johti ja mistä kaikki sai alkunsa, onkin ollut haasteellista selvittää. Kirjoitan nyt omasta kokemuksestani, tämä ei ole, ainakaan vielä, lääkäreiden yleinen käsitys asiasta. Olen tavannut muutamia yliopistosairaalan lääkäreitä, joita aihe on kovasti kiinnostanut ja jotka ovat sitä mieltä että kyseessä on ympäristön aiheuttama sairaus. Koska sillä ei ole vielä virallista diagnoosinumeroa, tuoksuyliherkkyys ei ole vielä virallinen sairaus, josta pääsisi sairaslomalle tai eläkkeelle.

Vähän taustaa itsestäni ja ympäristöstäni: Olen pienestä asti ollut moniallerginen, hajusteista on tullut päänsärkyä ja huono olo. Ympärilläni ihmiset ovat käyttäneet hajusteita suuria määriä, välillä kiusallaankin, koska eihän ihanasta kukkaistuoksusta nyt kukaan voi saada mitään allergiaa. Kukkahan on luonnontuote. Tässä mentiin metsään ja lujaa. Kemialliset tuoksut ovat kaukana luonnon aromeista. Myös pyykinpesuaineiden tuoksut ovat ärsyttäneet sekä ihoa että hengityselimistöä. Aika on muuttunut ja ympäristö siinä mukana. Läheiseni ovat nykyisin myös hajusteettomia. Enenevissä määrin hajusteettomuudesta on tullut uusi normaali ja saisi tulla sitä vielä nopeammalla tahdilla, varsinkin kouluissa ja päiväkodeissa, joissa kasvavat tulevaisuuden veronmaksajat. On ihan käsittämätöntä että 40% ihmisistä on tuoksuyliherkkiä tavalla tai toisella ja kuitenkin kauppojen hyllyissä on vain jokunen tuoksuton sampoo, hoitoaine, pyykinpesuaine tai lattianpesuaine. Jossain on vielä korjattavaa, paljon, mutta niin helposti.

Mikä hajusteissa sitten ärsyttää? Vuosia sitten asuin remontin aikana asunnossa, jonka keittiön lattian alla muhi home- ja sienikasvustot. Jonkun edellisen asukkaan tiskikone oli valuttanut vedet rakenteisiin eikä niitä oltu asianmukaisesti kuivattu. Muovimaton alla oli imelä hieman kalalle haiseva yllätys. Nukuin itse samaisen keittiön viereisessä huoneessa eli hengitin homepölyä kaiken aikaa. Kun perheessämme kaksi oli saanut astman puolen vuoden sisään ja lääkityskään ei pitänyt oireita kurissa, vaihdoimme asuntoa. Tässä vaiheessa vielä kaikki vanhat tavarat mukanamme, koska kukaan ei sanonut että kaikki pitäisi hävittää. Oireilu jatkui uudessakin asunnossa, emme tienneet vielä silloin, että toimme homeitiöt huonekaluissamme ja vaatteissamme myös uuteen kotiin. Kotimme remontti alkoi olla loppusuoralla ja palasimme sinne, tällä kertaa uusien huonekalujen kera. Kaikki vanha sai lähteä. 

Oireilu jatkui ja jatkui, sekä pahentui. Nuha oli jokahetkinen seuralainen, vain iltaisin oli pientä taukoa joinain päivinä. Yöt olivat ihan kamalia. En saanut nukuttua, niistin paketillisen nenäliinoja päivässä ja yölläkin. Astma alkoi oikutella eikä lääkkeet enää riittäneet, sama perheen toisella astmaatikolla. Homekoirastakaan ei ollut apua. Hometta ei siis ole. Somessa törmäsin artikkeliin, jossa kerrottiin voc -päästöistä. Aloin tutkia aihetta. Otin asian puheeksi myös lääkärini kanssa. Hänen ajatukset olivat hyvin samansuuntaiset kuin omat päätelmänikin. Sairastuimme uuden talon pintamateriaaleista ja uusista huonekaluista tulleista päästöistä entistä vahvemmin. Pahimpia kotien voc päästöjä ovat mm. lastulevyiset huonekalut, lattialaminaatit, kylppäri- ja lattialaattojen sauma-aineet ja mäntypuiset huonekalut, hyllyt ja kaapit. Lohdullista on, että päästöt ovat pahimmillaan noin vuoden ajan siitä kun pintamateriaalit on asennettu ja huonekalut koottu. Ne haihtuvat nopeammin jos voi pitää ikkunoita ja kaappien ovia auki.

Luin artikkeleita joissa osa perheestä oli sairastellut paljon remonttien jälkeen ja epäiltiin melkein aina hometta syylliseksi. Harvoin se kuitenkaan oli sitä. Aloin seurata omaa ja perheen oireilua entistä tarkemmin, mitä on ja kuinka paljon ja missä yhteydessä helpompaa tai vaikeampaa. Sairastin myös parin viikon ulkomaan matkan ihan samoin kuin kotona, olihan elimistöni täynnä materiaaliperäisiä myrkkyjä. Itselläni oireilu osui eniten nenän limakalvoihin ja keuhkoihin. En kestänyt yhtään tuoksuja, jopa hien tai tupakan haju, lieväkin sai nenän vuotamaan, lasten kavereiden vaatteissa tuleva pesuaineen tuoksu sai elimistön sekaisin päiväkausiksi. Kaupassa tai missään muuallakaan ei voinut käydä, kassajonossa oli aina joku jonka vaatteista haistoi homeen, tupakan tai pesuaineen, tunnisti jopa mitä merkkiä pesuaine oli. Hajuaisti oli äärimmäisen terävä, kaiken haistoi jo kaukaa. Se oli elimistön hälytystapa, jossain lähettyvillä on toksiineja. Tähän tuli pelastuksena kauppakassipalvelu, saimme ruuat joko suoraan kotiin tai ulkokautta kaupan takaovelta. Vähemmästäkin oireilusta voisi kuvitella tulleensa hulluksi. Ikävä kyllä ihmisiä joilla on sisäilmasairaus, pidetään usein vielä virheellisesti mielenterveysongelmaisina. Onneksi asiasta on nyt jo enemmän tutkittua tietoa ja sisäilmasairastuneet ovat olleet mediassakin näkyvillä. Mutta oireilevatko ilmiset homeesta, kemikaaleista, hajusteista vai muista voc päästöistä. Pakoon näitä ei pääse, mutta kemikaalikuormaa on helposti mahdollista vähentää materiaalivalinnoilla ja kieltää hajustettujen aineiden käyttö alkuun vaikka julkisissa tiloissa.

Vielä kertaalleen laitettiin osa tavaroista uusiksi, päästöjen poistumisen nopeuttamiseksi. Hankittiin metallirunkoisia ja lasisia huonekaluja, lastulevyiset pois ja mäntyiset myös. Tässä vaiheessa vaihtoon menivät uudelleen myös omat patjat ja vaatteet. Pyykkiä ehdin pestä hajusteellisesti vielä jonkin aikaa ensimmäisen huonekalujen vaihtokierroksen jälkeen. En tiennyt siinä vaiheessa että oireilua pahentaa ja aiheuttaa myös hajusteet. Ennemmin olin kyllä reagoinut parfyymeille ja muille voimakkaille tuoksuille. Nyt pyykinpesuaine haisi omaan nenään todella tyrmäävälle ja se oli tietysti hajustanut lakanoiden kautta patjatkin. En ymmärtänyt oireiden tulevan myös hajusteista, oletin syyllisen olevan vain home. Asunnon pintamateriaalit jätettiin ennalleen, kaikki kun oli uusittu lattiasta kattoon ja niiden uusiminen olisi vain viivästyttänyt voc -päästöjen poistumista, uusissakin olisi ihan sama ongelma. Myös muovin määrää kotona vähennettiin. Kaupan muovikassit ja jätesäkitkin haisivat ihan hirveille. Koska rahat kävivät vähiin ja säästöt oli jo kulutettu siihen, että kaikki, ihan kaikki meni jo kertaalleen uusiksi, hankittiin pikkuhiljaa vain se mikä oli pakollista. Samalla tuli ikään kuin karsittua tavarat kerralla, jokaista pois laitettua tavaraa ei korvattu uudella, ainoastaan ne joita oikeasti käytetään ja tarvitaan. 

Nykyisin elämä menee jo suht normaalia uomaansa. Oireita aiheuttaa enää homekontaktit ja hajustepommit. Siedän jo eteeriset öljyt, kaupassa käynnit ja ulkona olemisen siitepölykaudella. Pari vuotta sitten sain oireita myös vesijohtoveden juonnista. Tuntuu hassulta, puhdas kaikille pakollinen aine aiheuttaa kurkun kutinaa. Täällä vesijohtovesi on nyt vaan puhdistettu kloorilla. Home- tai voc herkistynyt ihminen voi saada oireita käytännössä kaikista kemikaaleista, ei vain siitä mille on altistunut. Elimistö on ikäänkuin myrkkyjen aiheuttamassa kaaostilassa ja jokainen lisä"myrkky" eli kemikaalirasite herättää elimistön puolustuskannalle ja aktivoi kenellä nuhan, kenellä migreenin, ihottuman tai astman. Oireet lähtivät vähenemään pikkuhiljaa noin 1,5 vuotta sen jälkeen kun muutimme täysin remontoituun kotiimme. Kotona en saa enää oireita. Kotimme on muutenkin täysin hajusteeton, meillä on tehokkaat ilmanpuhdistimet, siitepölysuodattimet ja M1 luokan pintamateriaalit. 

Tässä lähiaikoina olen käynyt pari kertaa sairaalassa muissa asioissa, ollut siellä noin tunnin. Rakennus tiedetään homerakennukseksi. Oireet aloivat välittömästi ja kestävät noin 4-5 päivää vaikka käyn heti kotona suihkussa ja vaatteet pesuun. Herkistyminen homeille ei nähtävästi lopu ihan hetkessä, jos koskaan. Paljon on ollut juttua sisäilmaongelmista niin kouluissa kuin julkisissa laitoksissakin. Niitä on myös ihmisten kodeissa. En ole varmasti ainoa joka oireilee remontin jälkeen, mutta jos tällä kirjoituksella voin edes jotain rauhoitella että kaikki oireet eivät välttämättä tule homeesta vaan voc päästöistä niin olen onnistunut.

Oma sairastumiseni on aiheuttanut sen, etten voi palata hoitoalalle töihin. Monet rakennukset ovat homeessa ja reagoin myös laitoksissa käytettäville kemikaaleille ja potilaiden hajusteille. Mietin mitä sitten voin tehdä työkseni, puhelintyö ei ole minua varten. Kehittelin Royalkestoille hajusteettoman tuotelinja ja sain tästä itselleni sopivan työn. Tällä tiellä jatketaan, ainakin niin kauan kun terveys kestää pölyisää työympäristöä. Sekään ei ole astmaatikolle paras mahdollinen vaihtoehto. Ehkä joskus tänne tulee vielä sairaala, jossa ei ole sisäilmaongelmia ja voin palata omaan elementtiini, hoitotyöhön. Muistan vielä ajan kun potilaat kävivät suihkussa sairaalassa, ennenkuin pääsivät osastolle. Olisiko tässä ratkaisua myös sairaaloiden hajusteista aiheutuviin sisäilmaongelmiin? Ennen moni asia oli paremmin, hajusteita vähemmän ja elettiin enemmän luonnon ehdoilla.