Ruuhkavuodet

Elämä on välillä hektistä, puhutaan ruuhkavuosista. Mitä useampia lapsia perheessä on sitä enemmän on touhua ja tekemistä ihan perus arjessa. Suuressa osassa perheitä arki koostuu päiväkoti- ja koulurumbasta aamuisin, kumpi vie ja kumpi hakee. Molemmat vanhemmat käyvät töissä tahoillaan tai toinen vanhemmista hoitaa perheen pienimpiä kotona, nykyisin ilahduttavan usein myös isä. Iltapäivällä on taas vuorossa päiväkotilaisten noutaminen kotiin, usein vielä kellontarkan aikataulun mukaisesti ja tähän päälle kaupassa käynti väsyneiden lasten kera.

Ennen kuin ruokakauppakierros on pulkassa alkaa porukalla olla kiljuva nälkä. Arkea helpottaa kummasti, jos päivän ruoka on tehty valmiiksi jo edellisenä iltana tai nopeasti valmistuva ruoka on vähintään mietitty ennalta. Joskus pieni välipala ennen varsinaista illallista pelastaa pahimmalta kiukulta. Terveellistä evästä voi pilkkoa illalla valmiiksi jääkaappiin. Tärkeintä olisi kuitenkin rauhoittua aterian ääreen perheen kesken ja jutella päivän tapahtumista. Aito läsnä oleminen on tärkeää. Jokapäiväisestä kauppakäynnistä meillä siirryttiin kerran viikossa kauppakäynteihin, silloin haetaan valmiiksi tilatut kauppakassit ja tämän lisäksi käydään kerran lähikaupassa vihannestäydennyksellä. Tämä järjestely säästää myös ruokakustannuksissa kun ei tule heräteostoja ja ruoka ostetaan ja tehdään kiertävän ruokalistan mukaisesti. Välillä toki improvisoidaankin ja saatetaan käydä ulkona syömässä.

Riippuen perheen lasten lukumäärästä ja harrastuksista, voi loppuilta mennä pahimmassa tapauksessa vielä kuljetushommissa. Varsinkin nuorempia lapsia on kuljetettava harrastuksiin, isommissa kaupungeissa ihan turvallisuussyistä. Yläkoulua lähestyvät alkavat jo selviytyä itsenäisesti bussimatkoista vähän pidemmällekin harrastukseen. Silti on oltava passissa mahdollisten ongelmatilanteiden kohdatessa. Kerran jos toisenkin se viimeinen bussi ei sitten koskaan tullutkaan ja jälkikasvu on haettava omalla autolla. Kuinka monta harrastusta yhteen perheeseen sitten mahtuu, onkin eri juttu. Meillä on lähdetty siitä mitä lapset itse haluavat harrastaa, ketään ei pakoteta jatkamaan, jos laji ei innostakaan. 

Harrastaa voi myös edullisesti ja ihan kotipiirissäkin. Perheen yhteiset retketkin ovat harrastuksia ja retken voi tehdä vaikka lähipuistoon eväiden kera tai rannalle uimaan, kirjastoon tai pulkkamäkeen. Lapsille parhaat muistot ovat syntyneet aidosta yhdessäolemisesta ja tekemisestä. Perheessäni on monen ikäisiä lapsia, aikuisiakin jo. Isommilta kun olen kysynyt millaisia muistoja heille on jäänyt lapsuusajan tekemisistä, sieltä tulee esille yhteiset matkat hotelliaamiaisineen, eväsretket, lautapelit, eläintarhakäynnit, museot ja ratikka mieleenpainuvimpina elämyksinä, mutta eniten nousee pinnalle yhdessä olo, kun tehtiin asioita yhdessä. Niin ihanaa kuulla.

Ruuhkavuodet kestävät toki rajatun ajan, mutta monessa perheessä tämä on rankkaa aikaa. Joka paikkaan pitäisi repeytyä. On haastavaa priorisoida mikä on tärkeää, myös yhteiskunta edellyttää meiltä tietynlaista osallistumista ja työntekoa ja vastuuta myös yhteisistä asioista. Koulun Wilma -viestitkin huutavat kilpaa muistamaan asioita. Kiire on lähes käsin kosketeltavaa. Miten tämä tähän on mennyt? Joka asiassa pitäisi olla tehokkuus huipussaan? Joskus on lupa mennä siitä mistä aita on matalin. Kukaan ei jaksa jos ei välillä vähän höllää otetta. 

Tuttavaperheistäni löytyy monenlaisia arjen malleja. On kellontarkkaa minuuttiaikataulua jatkuvan kiireen tunteen kera, rentoilua rakastavia kotikissoja, kaikessa mukana olevia urheilullisia perheitä, suurperheitä, yksinhuoltajia, omaishoitajia jotka on sidottu kokoaikaisesti kotiin ja työn ohella opiskelevia pikkulapsiperheitä. Kaikilla on omat haasteensa arjessa, omanlaisensa. Kenenkään haaste ei ole vähäpätöisempi kuin toisen. Silloin kun yhdistyy monta haastetta samaan perheeseen mennäänkin jo äärirajoilla. Avun pyytäminen on vaikeaa, mutta pelastaa entistä suuremmalta uupumiselta. Onko sinun tuttavapiirissäsi joku jolle voisit tarjota joskus pienen lepohetken, vaikka hoitamalla pieniä lapsia sen aikaa että yöt valvova äiti tai isä saisi nukkua keskeytyksettä muutaman tunnin? Pienillä asioilla on iso merkitys. Jos taas itse tarvitset apua, pyydä sitä rohkeasti. Neuvoloiden kautta on mahdollista saada perhetyöntekijäkin kotiin auttamaan kun arki uuvuttaa, myös vapaaehtoisten kasvava joukko tulee mielellään hätiin. 

Välillä siis tuntuu että tarvitaan lomaa? Loma tarkoittaa itselleni pientä hengähdystaukoa arjesta. Useimmiten lomani on koko perheen yhteinen, mutta tällä kertaa pääsin lomalle ilman lapsia. Se hiljaisuus ja valmiit ruokapöydät latasivat akkujani ihan toisella tapaa kuin aikaisemmin. Ihanaa harvinaista herkkua suurperheessä. Seuraavalle reissulle lähtevätkin sitten taas kaikki eikä kukaan valittanut äidin tämänkertaisesta ihan omasta ajasta. Ystävälläni on tapana lomailla aina yhden lapsen kanssa, tällöin myös mukana reissaava lapsi saa kaivattua omaa vanhempien jakamatonta aikaa. Toisessa tuttavaperheessä reissataan aina koko perhe yhdessä, koska lapsista ei voi olla erossa tai tukijoukkoja ei ole saatavilla. Tapoja on monia, jokainen valitsee omaan elämäänsä soveltuvan tavan eikä aina tarvitse lähteä edes kauas. Viikonloppu mummolassakin on jo piristävä loma kun saa jakaa lasten hoitovastuuta innokkaiden isovanhempien kanssa. Myös erilaiset seurakuntien tai kunnan järjestämät leirit ovat kivaa ja edullista vaihtelua. Tuettuja lomia myöntää  esimerkiksi vammaisjärjestöt ja ammattiliitot, silloin kustannukset ovat murto-osa siitä että maksaisit koko lystin itse. Näitä kannattaa hyödyntää jos budjetti on tiukka.

Miten sitten voi parisuhde? Tarvitseeko parisuhde lomaa perhe-elämästä? Kyllä tarvitsee. Mielummin vähän joka päivä. Oma yhteinen aika on useimmilla illalla lasten mentyä nukkumaan tai aamulla ennen lasten heräämistä. Iltaisin voi olla niin väsynyt päivän pyörityksestä, ettei jaksamista oikeasti ole. Hyvän perhe-elämän perusta on hyvä, onnellinen, toimiva ja toistaan kunnioittava parisuhde. Se mitä annat toiselle, palaa sinulle moninkerroin takaisin. Niin hyvässä kuin pahassa. Jos parisuhdettaan ei ehdi tai halua hoitaa, vaikeutuu arjen pyörityskin huomattavasti ja arjesta voi tulla pakkopullaa ja tiuskimisesta tapa. 

Pienet mukavat sanat, kosketukset, hipaisut ohimennen, toisen huomioiminen pienissä asioissa, hellyys ja rakastuneet katseet riittävät jo pitkälle eivätkä vaadi paljoa ja onnistuvat myös kiireessä. Yhteiseen hiileen puhaltamalla arjen pyörityskin tuntuu helpommalta kun molemmat jakavat vastuuta kuljetuksista ja kotitöistä. Mitä sitten jos yhteys puolisoon on päässyt jo hiipumaan? Onko tilanne vielä pelastettavissa? Kokeilkaa treffeille lähtöä kuten silloin kun tapailitte ensimmäisiä kertoja, sopikaa etukäteen että keskitytte vain toisiinne, ei lapsiin, työhön tai puhelimiinne. Vain toisiinne. Tunnustelkaa löytyykö se kipinä vielä sieltä. Usein löytyy, se on vaan hautautunut sinne arjen kaaoksen alle. Ellei tukiverkostoa löydy sukulaisista tai tuttavapiiristä, lastenhoitajan voi myös palkata. Sijoitus yhteiseen aikaan kannattaa aina. 

Joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle. Tulin juuri reilun viikon lomaltani, vietin viikkoni rauhallisessa täysihoitohotellissa, papukaijat seuranani. Luin useita kirjoja, kotona siihen ei ole oikein aikaakaan, tylsistyin ja nautin siitä, pysyin pääosan aikaa erossa netistä, koska hotellin netti ei toiminut huoneessani ja aulassa oli aina ruuhkaa. Päivittäin olin kuitenkin yhteydessä perheeseeni skypen välityksellä, siksi koti-ikävä ei päässyt vaivaamaan suuremmin. Tiesin että laumani pärjää mainiosti ilman minuakin. Keskityin rentoutumiseen, rauhoittumiseen. 

Työposteja kurkkasin pari kertaa välissä, vaikka yleensä vastaan viesteihin heti samantien. Muuten töistä ei tarvinnut olla huolissaan, sijaiseni osasi hoitaa kaiken mallikkaasti. Aina ei tarvitse olla tavoitettavissa 24 tuntia vuorokaudessa, olenhan lomalla. Tämän oppimiseen menee minulta vielä aikaa. Työaikojen rajaaminen on yksi iso osa omaa hyvinvointia. Työpuhelimen voi oikeasti laittaa kiinni työpäivän jälkeen. Olen vain perheeni käytössä vapaa-ajat. Perheeni on kuitenkin se joka on minulle tärkein. 

On elämäsi miten hektistä tai rauhallista hyvänsä, ota aikaa itsellesi ja parisuhteellesi. Se on sijoitus parempaan jaksamiseen ja onnellisempaan elämään.