Korona, kotivara ja pienyritysten kriisitila

Koronakeskustelu käy nyt kuumana. Useat ihmiset ovat rynnänneet kauppoihin hamstraamaan kaikkea säilykkeistä vessapaperiin ja jauhoista tiiliskivimaitoon. Tämä kertoo siitä että ihmiset oat vieraantuneet kotivarasta. Olemme tottuneet siihen että kauppaan pääsee aina, eikä ole tarvetta juurikaan miettiä mitä kaupasta kulloinkin kotiinsa kantaa. Kunhan nyt selviää päivän pari tai pahimmillaan kaupassa käydään joka päivä. Monet ovat myös oppineet syömään ruokansa kodin ulkopuolella ja vieraantuneet ruuanlaitosta. Poikkeusolot on nyt totta täällä meillä Suomessakin. Ehdottomasti vähemmällä stressillä pääsevät ne, joilla on edes se kolmen päivän kotivara olemassa. Sitähän tarvitaan jo silloin kun iskee ihan normaali kuumeinen flunssa, jolloin ei ole asiaa kauppoihin tartuttamaan muita. Tilanne on tällä hetkellä erilainen. Kaikkien on mietittävä liikkumistaan tarkkaan ja toimet tulevat varmasti vielä kiristymään Euroopan tavoin. Tästäkin selvitään, suomalainen on sisukas ja sopeutuu alkujärkytyksen jälkeen tilanteeseen ja alkaa löytää elämästään uusia asioita ja selviytymiskeinoja. 

Meillä kotona kotivara on tullut jo moneen kertaan tarpeeseen ja siitä on tullut kiinteä osa elämäämme. Isossa perheessä tarvitaan monenlaista tarviketta jo viikon ajalla. Kaupassa on käyty kerran viikossa oikeastaan aina. Tuoretuotteita eli maitoa ja vihanneksia on täydennelty toinen pikainen reissu lähikaupasta tarvittaessa. Perhettämme on kohdannut monen muun tavoin koko perheen yhtäaikainen influenssa, jolloin kukaan ei ollut kauppakuntoinen kahteen viikkoon ja aikaa vietettiin myös sairaalassa. Lapsen sairauden vuoksi on koettu useampi tiukka kotikaranteeni, koska mikä tahansa pikku flunssakin olisi voinut olla kohtalokas sekä perheen huoltajan vakava sairastuminen ja sitä kautta tulojen romahtaminen ja sairaudesta johtuva menojen valtava kasvu. Näistäkin on selvitty ja kattava kotivara on ollut suunnaton apu silloinkin kun viimeiset rahat menivät sairaalalaskuun. Näistä on jo aikaa, mutta "se ihan tavallinen" influenssa oli viedä allekirjoittaneen pari vuotta sitten paremmille maille keuhkokuumeineen. Se tuoreessa muistissa on hyvä kohdata koronan haasteet. Teinille on tuotettava pettymys sen suhteen ettei kesäloma alkanut ihan vielä, kavereita ei nyt tavata kuin etäyhteyksillä ja etäkouluun herätään joka aamu ihan samalla aikataululla kuin olisi koulussakin käyty. Onnea on tässä ajassa digitalisaation tuomat mahdollisuudet. Myös työssä.

Vaikka korona voi olla monelle lievä tai jopa oireeton sairaus, meidän on otettava tarttumisriski tosissamme. Olisi sulaa hulluutta lähteä hakemaan altistusta kuudelle riskiryhmään kuuluvalle vaikkapa tuolta kaupasta. Kuka tahansa voi olla nyt kantaja ja tartuttaa sairautta eteenpäin. Olen sikäli onnekas, että voin tehdä työni etänä, ommella kotona kestotuotteita teille kaikille. Onhan meillä myynnissä saippuaa ja naisille hygieniatuotteitakin, jos muualta on loppu tai siltä varalta että tehtaita laitetaan kiinni epidemian edetessä. Ihan kaikessa toiminnassa on nyt ensisijalla oman perheen riskiryhmäläisten ja lähisuvun ikäihmisten suojaaminen. Meillä tämä tarkoittaa ettei kenelläkään ole perheen ulkopuolisia kontakteja, kauppakassit tulee kotiin tilattuna, siivous sillä saippualla on avainasemassa. Liioittelua? Ehkä, mutta en halua ottaa riskiä siitä, että omilla toimillani tartutan jonkun läheisistäni kohtalokkaasti. Hygieniaosaaminen on selkärangassa meillä hoitoalan ammattilaisilla. Suomalaiseen terevydenhuoltoon voi siksi luottaa. 

Posti on avainasemassa siinä, että voimme selviytyä tästä kriisistä ja saamme paketit normaalisti asiakkaille. Posti noutaa paketit kotiovelta parina päivänä viikossa, tarvittaessa useamminkin. THL:n mukaan virus ei leviä pakettien mukana, mutta ainahan voi pestä kädet saippualla sen jälkeen kun on paketin avannut ja kipannut sisällön pöydälle ja kantanut laatikon kierrätykseen. Posti on kulkenut muissakin maissa normaaliin tapaan ja aina voi tilata paketin kotiin asti toimitettuna joko kirjeenä tai kotipakettina, jos haluaa välttää sitä pakettipistettäkin. 

Yhteiskunnallisesti huolettaa, että ihmiset lakkaavat ostamasta tuotteita. Silloin puhutaan jo perhekohtaisista katastrofeista monissa perheissä, joissa yritystoiminta on ainoa tulonlähde, eikä usein mitenkään kannattava sekään. Myös vaikutukset yhteiskunnalle on sitä suuremmat mitä enemmän ihmiset välttävät hankintoja. Vain ostamalla ja kuluttamalla järkeviin asioihin saadaan yhteiskunta pysymään pystyssä ja koronakaranteenien vaikutukset jäämään niin pieneen kuin mahdollista. Jos rahaa ei ole, sitä ei tietenkään voi käyttää. Aiemmasta yrittäjästä tulee yhteiskunnan eli kaikkien muiden elätettävä yrityksen kaatuessa. Siitä voi alkaa suurempi yhteiskunnallinen katastrofi, kuin minkä korona itsessään aiheuttaa. Joten, jos sinulla on asiat hyvin ja vararahastot kunnossa, nyt on aika ottaa ne käyttöön ja pitää pinnalla myös ne kaikkein heikoimmassa asemassa olevat pienyrittäjät, joilla ei ole muuta tulonlähdettä tai mahdollisuuksia edes saada lomautuskorvauksia tai muutakaan rahallista tukea. Yrittäjillä pyörii normaaliin tapaan myös tilavuokrat, meilläkin, vaikka voidaankin tehdä väliaikaisesti kaikki kotoa käsin. Pidetään yhtä ja autetaan toisiamme tämän kaiken yli. Ps. Lähteekö syntyvyys nousuun kun jää enemmän parisuhdeaikaa. Se voisi olla tämän kriisin toinen puoli. Tänään on tarjolla rakkautta ja lautapelejä <3 

Jälkikirjoitus: Vielä ei ole korona ohi, mutta vuoden tapahtumat ovat suht kirkkaina vielä mielessä. Ei loppunut makaroni eikä vessapaperi. Ajoittaista puutetta oli tomaattimurskasta ja kalan hinta jatkoi kiipeämistään. Syntyvyys lähti nousuun, kuten uumoilinkin. Paljon pieniä yrityksiä on lopettanut toimintansa ja useilla se on yhä lähellä. Moni jaksaa vielä kituutella sillä toivolla, että kesä vapauttaisi ihmiset liikkeelle ja kuluttamaan säästyneitä varoja. Monet ovat jääneet työttömiksi tai ovat olleet pitkään lomautettuina. Tämä on näkynyt suoraan meilläkin liikevaihdossa, asiakaskuntamme koostuu pitkälti tavallisista työtä tekevistä ihmisistä. Hätää meillä ei ole, reagoitiin ajoissa vähentämällä kuluja ja varastoa, mutta ei työntekijöitä. Eteenpäin mennään edelleen. Enemmän on tehty nyt itse omalla porukalla ja se tuntuu jaloissa ja lihaksissa. Kesä on kuitenkin ihan pian ja lomalla on aika vähän huilata.

Ravintolaruokaa on tilattu take away -mallilla useamman vuoden ravintolassa käyntien edestä. Hotellivarauksia on kotimaahan tehty kesälle ja syksylle muutaman vuoden edestä. Täältä noustaan ja teen oman osani sen eteen, että ravintolaruokaa saa jatkossakin ja löytyy majapaikka sukulaisvierailulle hotellista. Omissa ajatuksissa on käynyt paluu myös palkkatöihin hoitoalalle. Se on varmasti sitä kaipuuta ihmisen luo. Vuoteen on mahtunut hyvin vähän vierailuja kotiseinien ulkopuolelle. Ne vähäiset ovat olleet perheenjäsenten terveydenhuoltoon liittyviä, kirjakaupasta hain lapsen opiskeluihin liittyviä tarvikkeita ja pari livekauppakäyntiä, kun oli tarve kengille ja palovaroittimen paristoille. Tämän lisäksi on ollut viikoittainen kauppakassipalvelu, joka hoituu parin minuutin pituisella pankkikortin luennalla. Monella muullakin on patoutunutta kysyntää kun täältä kotoa pääsemme pois. Meillä tämä tiukka eristäytyminen on ollut valinta myös perheen riskiryhmäläisten ja ikäihmisten suojelemiseksi. Koko vuosi on eletty tiukasti omassa kuplassa. Onnea omalta osalta on ollut etätyömaldollisuus. Kaikilla ei näin onnellisesti ole ollut. Lähityötä käytännön pakosta tehneille nöyrimmät kiitokseni, koska olette omalta osaltanne mahdollistaneet sen, että olemme voineet hoitaa omaisemme ja olette tuoneet ruokaa ja lääkkeitä meille kotiin. 

Paketteja on kannettu ovellemme ja oveltamme ihan urakalla. Kymmenen hengen kuplan ruokkimiseen tarvitaan noin 20 ruokakassia viikossa. Enemmän rahtiliikennettä ovellamme on kuitenkin työstä johtuen. Joka päivä siihen ajaa milloin Posti, Postnord, Schenker, Matkahuolto tai DHL. Pyörät voi pitää pyörimässä kotoakin käsin, vaikka kaipaan suuresti asiakaskontakteja. Kodistamme vähintään puolet on yrityksen varastoa. Laatikkopinoja, kangasrullia ja -pinoja on kaikkialla. Koti ei näytä kodilta vaan varastolta, jossa on sohva ja tv. Keittiön pöytä on täynnä saksista tulleita naarmuja, jossain on leikattava tuotteisiin tulevat kankaatkin, ompelimolla käyntikin on riski. Ergonomialle on saanut sanoa hyvästit. Tilaukset pakataan sohvalla, muualla ei ole tilaa. Koko toimistoni on tässä käden ulottuvilla. Printteri, läppäri, tarratulostin, laatikosto, kirjekuoret, pahvilaatikot, postipussit, teipit, pesuohjekortit... ja sohva täynnä pakattavia tuotteita. Pestyjä kankaita on kuivumassa joka nurkalla ja pinoja sekä laatikoita menossa ja tulossa koko eteishallin täydeltä. Käytävät lattialla muistuttavat läheisesti asuntovaunua, kompastua ei kannata. Tältä näyttää meidän poikkeusvuoden etätyöjärjestelyt. Ompelijat sentään tekevät työnsä omissa kodeissaan, itse ompelen makuuhuoneessa, astmaatikon pölypainajainen sekin. En valita, oma valintani on tämäkin. Toisaalta, sitä aamua odotan kun saan tilata muuttoauton pihaan ja myymälän tavarat lähtee omaan osoitteeseensa ja koti saa olla koti. Syksyllä, ehkä?

Kulunut vuosi on ollut myös pysähtymisen paikka, mitä tehdään jatkossa? Välillä ideoita on ollut niin monta, että hirvittää. Pysähtyminenhän saa usein ideat juoksemaan ja näkemään asioita laatikon ulkopuolelta käsin. Palaan kuitenkin aina siihen reaalitotuuteen, että yritys tarjoaa töitä useammalle. Miten heidän työpaikkansa käy, jos yritys joutuu lopettamaan tai jos joudumme karsimaan vielä kuluja? Kaikki riippuu kuitenkin siitä, palaako kysyntä normaalille tasolle syksyllä. Jos kulujen karsintaa on edelleen tehtävä, se valitettavasti näkyy isommin myös valikoimassa. Jos ei ole varaa pitää ompelijoita, ei ole mahdollista pitää näin isoa valikoimaakaan. Aika näyttää mitä tulee tapahtumaan. Toivottavasti palaamme lähes entiseen, siitä olisin enemmän kuin iloinen. Toivottavasti jos ei ole kun.